Kotiteollisuus - Veisu | Текст песни

• Тексты песен
• Kotiteollisuus
• Veisu

On tyly tämä piha,
ei näy silmujakaan puissa.
Ja vaikka on jo kevät,
pohjoisviima tuntuu luissa.
Sen mukana kiroukseni
raikaa vielä kauas.
Nyt kuuntele se kerran,
sillä pian olen haudas.

Sohvalla vain makailin
ja kuorsasinkin öisin.
Jos akka rupes motkottaa mietin,
joko löisin.
Join pullon viinaa perjantaina,
kaksi lauantaina
ja krapulassa formuloita katoin sunnuntaina.

No sitten akka perkele
otti jonkun toisen.
Minä pullon avasin ja perään heti join sen.
Ja aikani kun ruikutin:
"Kai toivoo meillä viel on?"
akka meni hommaamaan
lähestymiskiellon.

Tuli vähän maisteltua.
Turvauduin känniin,
katosin kiertoradalle
mä monen viikon ränniin.
Mietin,että mitä enää teen elämällä.
Olin kai jo kuollut mutta silti olin täällä.

Mopo karkas käsistä,
sekoilin täällä tuolla.
Meni talot,autot,kun viinaan koitin kuolla.
Mut perkeleen hitaasti
kossu tappaa miehen.
Jäin kylille rimpuilemaan
jonnekin puolitiehen.

Lähibaarin pidetyin
en ollut sanomista.
Tuli siellä, loput voitkin lukee alibista.
Selvittelin välejä
kirveellä, halolla.
Ja lisää sain selvitellä poliisitalolla.

Nyt istun kiven sisässä ja mietiskelen näitä:
Vituttaa raskaasti,kun lasken tiilenpäitä.
Ja olinko se muka minä,
joka seinän tuhri?
Tuon lappeuden en tehnyt mitään,
olen ajan uhri.

Kävi akka mahaa näyttämässä,
toi ton kukkapuskan.
Läksiäisiks jätti eropaperit ja tuskan.
Kimppu kuihtuu pöydällä.
Huomaan ettei täällä
Jumalaa näy missään,
piru istuu olkapäällä.
Ei Jumalaa näy missään,
piru kuiskii olkapäällä.
Ei Jumalaa näy missään,
piru nauraa olkapäällä.