Kotiteollisuus - Satu peikoista | Текст песни

• Тексты песен
• Kotiteollisuus
• Satu peikoista

http://lyricstranslate.com
Toisiinsa kietoutuneina
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman

Rukka-Peikko Takkutukka
Ja Heikko-Peikko Pelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen Rukka, pikku takkutukka

Lyijynraskaita
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa
Ympärillään pelkkää harhaa

Halki jäätyneen maan
He kulkevat käsikkäin
Katsomatta toisiaan
Sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
uurtuneita kasvojaan
Silmät niin vettyneet
Ovat isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
Hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee
Ei aina käykään niin
Kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka

Sormet vieraat soittavat
Tätä soitinta
Kuoleman sormet
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista
Vieras maailma
Avautuu sen takaa,
Maisemat ankeat

Nyt sanat on sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi
Tänne elämään

http://lyricstranslate.com
A Tale of Trolls

Arms wrapped around each other
they walk through a forest,
that they do not know,
that to such small trolls seems endless.

The troll Rukka, Tangle-Hair
and the troll Heikko, Full-of-Fear
both oh-so-bravely
stand to support each other.

What would await them beyond the trees?
A flower so very beautiful,
that can't be described in words.
And the small Rukka, Tangle-Hair, wanted it for himself.

Neither of them
can feel their leaden legs
The world is not.
Around them all is illusion.

Across the frozen land
they walk hand in hand,
without glancing at each other
without saying a word.

They saw their groovy faces
on the surface of the ice.
The eyes, all watered over,
are dissappointed in their masters.

The flower died and in the tears of Tangle-Hair
did drown the troll Heikko.
That’s how it goes:
It won't always be like
Rukka, the little Tangle-Hair, wished that it would.

Strange fingers play
this instrument.
The fingers of death,
cold and stiff.

I step in through the gate.
A strange world
opens up beyond,
bleak landscapes.

Now are the words spoken.
The songs are sung.
Already at the dawn of day,
is evening dusk on its way.

When I drown in my tears,
I wish there will be left
if only the name of the beautiful flower
to live on in here.